Olen tehnyt tätä 25 vuotta, mutta jatka toki, kerro lisää.

Arja kysyy:

“Voitko kertoa, miksi mieheni tuntee syvää tarvetta neuvoa minua aina kun ajan? Olen ajanut 35 vuotta, 25.000–30 000 kilometriä vuodessa. Kaikissa keleissä. Ruuhkissa, lumipyryssä, Saksan autobahnoilla ja Ranskan vuoristoisilla serpentiiniteillä.

Silti pelkääjän paikalla istuu asiantuntija, joka kommentoi:
‘Muista nyt vilkku.’ ‘Tuosta ois kannattanut mennä.’ ‘Tuo risteys tulee äkkiä.’ ‘Miksi sä tän reitit valitsit, toinen on nopeampi?’ ‘ Tässä suoralla pääsee ohi.’

Ja kun teen omat valintani, hän loukkaantuu.”

Viiskyt ja risat vastaa:

Arja hyvä,
Se on miesselittämistä. Sata prosenttia tietoa, vaikka kokemusta ei olisikaan. Ihan mistä tahansa asiasta.

Se ei ole vaarallista, mutta voi aiheuttaa lievää sisäistä kiehumista ja kyseenalaista huumoria myöhemmin keittiössä.

Eikö vain tulekin mieleesi vastata:

“Rakastan, kun selität. Jatka vielä hetki, niin jätän sinut seuraavalle levähdyspaikalle jakamaan viisauttasi muillekin.”

💭 Ajatus sinulle:
Joskus rajojen asettaminen alkaa siitä, että ei enää nyökkäile, vaan hymyilee ja laittaa autoradiota kovemmalle.

📬 Viiskyt ja risat – Ajatuskirje ihmisille, jotka eivät enää jaksa selityksiä, vaan haluavat oivalluksia.
Tilaa Ajatuskirje, jos haluat vähemmän neuvoja ja enemmän ajatuksia.